keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mittakaavan ja ajan muutokset näkyvässä maisemassa - teema 1






Maisema muuttuu ajan myötä monistakin syistä. Ehkä ei enää ole niitä perinteisiä maalaismaisemia olemassakaan, tai ainakin lapsuuden aikainen maalaismaisemani on hävinnyt.

Mihin ikinä menenkään tai ajan ohi, huomaan joko metsän kaadetun tai peltojen kasvaneen umpeen. Niin ennen elinvoimainen kylä on kuollut, melkein voisi kuvata, että sudet ulvoo nurkissa ja tuuli pyörittää roskia autioitunutta kylänraittia pitkin. Tämä voisi olla monen maalaismaiseman kohtalo, jollei oteta käyttöön jopa radikaaleja keinoja, jotta autoileva hesalainen pysähtyisi edes hetkeksi kylälle.

Stadilainen tai maaltamuuttaneet hesalaiset, haluavat nähdä jotakin lomareissuillaan. Mieluiten sen onnellisen luomu possun ja vapaan kanan. Silloin he tietävät syövänsä aitoa ruokaa, joka on elänyt onnellisen elämän. Näillä keinoilla voi ostaa urbaanin kuluttajan omantunnon ja tienata ylimääräisen euron takataskuun.

Miksi en sitten näe näitä onnellisia possuja, lampaita, lehmiä ja kanoja kun ajan maaseudulla? Ne on ovelasti piilotettu niihin kilometrin pituisiin halleihin ja eivät näe päivänvaloa. Urbaani kaupunkilainen kaipaa maalta onnellisia eläimiä, maisemia, hiljaisuutta, puhdasta ja raikasta luontoa, mutta ei tingi arkipäivän luksuksesta, jolloin pitää olla nopea nettiyhteys, kaapelitelkkari, sisävessa, oma sauna ja tietysti ulkona palju tai poreamme sekä lapsille riittävästi virikkeitä. Joko teemapuistoa tai kotieläinpihaa sekä sisälle pelejä, xbox, wii, pleikkari - sadepäivien varalle. Nämä on niitä keinoja, jolla maatilamatkailusta saa kannattavaa. Ja tietty kohtuuhinnalla, sillä ei se raha stadilaisellekaan putoa puusta.

http://www.pylkonmaki.fi/wp-content/uploads/2011/08/ilmakuva_2005-muokattu.jpg
lainattu www.pylkonmaki.fi sivustolta


Minun maalaismaisemaan kuuluu peltojen ja eläinten lisäksi kyläkeskus ja vesi. Olen lapsuuteni kesät saanut viettää Pylkönmäellä, jossa oli muutama kauppa, posti, pankki, baari, matkahuolto, bensa-asema/autokorjaamo, kampaamo, kirjasto, terveyskeskus, koulu, eläiminä hevosia ja lehmiä sekä peltoa, urheilukenttä ja se järvimaisema jonka näet yläviistosta.

Nykyään on jäljellä vielä järvilaaksoon laskeva näkymä, urheilukenttä ja kauppa asiamiespostilla. Kylä autioituu ja uutta väkeä ei ole sinne muuttamassa. Kylällä ei ole tulevaisuutta, jollei sitä aktiivisesti kehitetä, osittain kaavottajan toimesta ja osittain siten, että joku keksii bed&breakfast toimintaa tai muuten matkailijoita houkuttelevaa toimintaa.

Lepaalla ei ole vielä näin huonosti asiat ja toivottavasti Lepaa ja sen lähialueen yritykset ymmärtävät panostaa tulevaisuuteen sekä majoituspalveluihin. Olemassa oleva asuntokanta ei ole kelvollista sellaisenaan matkailuun ja siinä voisi olla osa kehittämisen paikkaa, golfaajille kesäkautena lomapaketteja yöpymisineen ja maalaisaamupaloineen ja muine aterioineen. Perhegolf-lomia kotieläinpihalla ja puutarhakasvien opetusta lapsille. Lapsille puutarha-aiheisia leirejä, kun heidän vanhemmat raatavat töissä miettien mitä heidän koululaiset tekevät päivät pitkät.

Mä voisin laittaa molemmat pojat kahden viikon tai jopa kuukaudenkin puutarhaleirille! Kasvien viljelyä, kasvien tunnistamista ja metsäretkiä ja väitän että stadissa kasvaneet lapseni tykkäisivät siitä, varsinkin kun ympärillä olisi muita samanikäisiä. Onhan se aivan eri asia, kuin viettää vanhempien kanssa lomaa mökillä.

Kunhan vaan heitin ideoita, ja on vapaasti käytettävissä. Toivoisin niin Lepaan säilyvän elinvoimaisena ja muistan eläimet, joita vielä oli vuonna 1999. Eläimet osittain hoitavat maisemaa, maisemalampailla voisi taistella avointen alueiden umpeen kasvua vastaan.
Tätä hieno koivikko hoitamalla saa hienon pilarivaikutelman puustoon. Ei ole ihan viinitilan tai golfin alueella, mutta välittömässä läheisyydessä. Olisi aivan upea nähdä, kuinka tässä pääsisi valo siivilöitymään maahan.
  

Metsä on yläkuvassa hieno ja kaunis etualalla oleva mänty huutaa esille tuloa. Eli kauniin muotoisen yksittäispuun esiin tuominen teksi tästä metsästä vielä hienomman. Voisin tähänkin kuvitella lampaita laiduntamaan - golf kentän greenien välistä metsikköä ja samalla ulkoilureitistöä.

Kuuset taka-alalla olevat tulevaisuudessa kehystetyn näkymän (talot tässä tapauksessa) esteenä. Ryhmittelisin ne talon linjojen mukaisesti, jolloin voimistaisin kehystettyä näkymää.
 
Näkymä tieltä päin kuusten takaa olisi jotakuinkin tällainen. Katehiekkakasa keskellä näkymää ja alue kaipaakin huoltotoimille parempaa jäsentelyä, mutta huomioon pitää ottaa silti käytäntö ja toimivuus. Mihin kasettirekalla pääsee ja mistä ei ole liian pitkä matka levittää hiekkaa kentälle.

2 kommenttia:

  1. Onko maaseutumaiseman muutos aina miinusmerkkistä? Yritämmekö pitää kiinni jostain mikä ei tässä ajassa ole enää mahdollista?

    Mitkä voisivat olla muutoksen myönteisiä tuloksia?

    VastaaPoista
  2. Muutos ei aina ole miinusmerkkistä, se on vähän siitä kiinni mitä arvostaa. Kylän autioituminen ja mahdollisesti kokonaan siirtyminen asukkaineen ja toimintoineen lähempään kaupunkiin on kestävän kehityksen ideologian mukaista. Maisema muuttuu hitaasti, mutta varmasti takaisin luonnon muovaamaksi ja ihmiset ovat tiiviissä kaupunkirakentamisessa tämän hetkisten ideologien mukaan vähemmän hiilijalanjälkeä tuottavia, jos lasketaan kuljettuja matkoja palvelujen välillä.

    Eli ei se ole negatiivista, mutta nostalginen kaipuu muistoihin on voimakas.

    VastaaPoista